Elias Hakalehto, PhD, apulaisprof.
Mikrobiologi, biotekniikan asiantuntija
Toimitusjohtaja ja keksijä, Finnoflag Oy, Kuopio, Suomi (1993-)
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan ympäristöjaoston perustaja(1983).
Lontoon yliopistokollegion opiskelija (biokemiallinen tekniikka), Yhdistynyt kuningaskunta.
Varapuheenjohtaja (Eurooppa ja Afrikka), Kansainvälinen ympäristöindikaattorien yhdistys (International Society of Environmental Indicators)
Lifetime Fellow Member, International Society of Development and Sustainability (Japani).
(Julkaistu 22. tammikuuta 2024)
Valitettavasti on yleinen harhaluulo, että mikrobit, erityisesti bakteerit, ovat "pahoja olentoja". Ne on pidettävä poissa hinnalla millä hyvänsä. Tämä on monille meistä lähes vaistomaista. - On kuitenkin yhä ilmeisempää, että jotkut kontaktit ympäristön mikrobeihin suojaavat esimerkiksi autoimmuunisairauksilta.
Koska mikrobit ylläpitävät ekosysteemejä ja niiden ravinnekiertoja, niiden rooli nykyaikaisessa maataloudessa ja viljelykasvien parantamisessa on mitä ilmeisin. Vastaavasti teollisuusprosesseissa käytettävät mikrobikannat ovat tarjonneet kestäviä ja toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja energian, kemikaalien ja lannoitteiden tuottamiseen erilaisista biomassoista ja sivuvirroista.
Pieni osa mikro-organismeista katsotaan haitallisiksi. Monet niistä pitävät yllä tasapainoa riippumatta siitä, missä ne sijaitsevat. Lukuisten bakteeri-, levä-, home-, hiiva- tai alkueläinlajien esiintymät ovat mitä monipuolisimpia. Mikrobit ovat yksi elävien organismien, kasvien ja eläinten perusyksilöistä. Niiden läsnäololla ja toiminnalla ekologinen tasapaino voisi vallita.
Tärkein ongelma on usein se, että "väärät bakteerit tai mikrobit ovat oikeassa paikassa" tai "oikeat bakteerit ovat väärässä paikassa". Koska mikrobiyksikön organismit ovat pienikokoisia, tarvitsemme apua niiden lukumäärän tai todellisen lukumäärän selvittämisessä. Esimerkiksi lusikallisessa jogurttia voi olla yhtä monta solua hyödyllisiä maitohappobakteereja kuin ihmisiä maapallolla.
Käsite mikrobeja vastaan taisteleminen tai mikrobien metsästäminen juontaa usein juurensa tavoitteesta välttää kaikkea kosketusta mikrobien kanssa "varmuuden vuoksi". Tämä erittäin hygieeninen tai steriili ympäristö johtaa kuitenkin tehottomiin tai toimimattomiin biologisiin ratkaisuihin. Esimerkiksi tohtori Inger Kühnin ja kollegoiden Tukholman Karoliinisessa sairaalassa Ruotsissa tekemät tutkimukset osoittivat noin 40 vuotta sitten, että sairaalaympäristön monipuolisempi normaalifloora esti tai vähensi vaarallisten patogeenien tai muuten haitallisten mikrobien hallitsevuutta.
Yli kymmenen vuotta sitten julkaisimme joitakin näkemyksiä ihmisen enemmän tai vähemmän pysyvästä mikrofloorasta (Alimentary Microbiome - a PMEU Approach, Nova Science Publishers, Inc., N.Y., toim. E. Hakalehto). Selvimmin kävi ilmi, että kaksi ratkaisevasti riittävintä takuuta ihmisen terveelle elimistölle ovat ruoansulatuskanavan ja hengitysteiden epiteelien tasapainoinen ja riittävän monipuolinen mikrobisto sekä ihon tai muualla elävät mikrobit. Kun otetaan huomioon mikrobiston tiivis yhteistyö ihmisen ruoansulatuksen kanssa, nimitämme tätä herkkää tasapainotilaa bakteriologiseksi suoliston tasapainoksi (BIB).
Mikä sitten on virusten tarkoitus? Niitä ei pidetä todellisina "mikrobeina", koska niillä ei ole aineenvaihduntaa. Siinä mielessä niitä voitaisiin pitää loisina.
Taksonomisesta tai pseudotaksonomisesta asemastaan riippumatta viruksilla ja giruksilla (jättiläisviruksilla) on kuitenkin useita ratkaisevia tehtäviä ekosysteemien tasapainon tai ihmisten terveyden säätelyssä. Tutustu aiempiin blogiartikkeleihini.
Lyhyen vertailevan arvioinnin yhteenvetona voidaan todeta, että toisaalta on tarpeen parantaa hygienian valvontaa ja mikrobiturvallisuutta ja toisaalta mikrobit vahvistavat ja laajentavat laajaa teknologiapohjaa.
