Elias Hakalehto, PhD, apulaisprof.

Mikrobiologi, biotekniikan asiantuntija

Toimitusjohtaja ja keksijä, Finnoflag Oy, Kuopio, Suomi(1993-)

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan ympäristöjaoston perustaja (1983).

University College London, Yhdistynyt kuningaskunta (biokemiallinen tekniikka).

Varapuheenjohtaja (Eurooppa ja Afrikka), Kansainvälinen ympäristöindikaattorien yhdistys (International Society of Environmental Indicators)

Lifetime Fellow Member, International Society of Development and Sustainability (Japani).

(Julkaistu 17. marraskuuta 2023)

Ihmiskulttuureista puhuttaessa eksistentialismi ymmärretään usein jonkun asialistaksi, joka liittyy hänen oikeuksiinsa maan kansalaisena. Se nähdään usein vastakohtana yhteiskuntiemme monokulttuurille tai totalitarismille. Toisin sanoen se voi olla vapautta tavoitella omia tai tietyn ryhmän rakentavia ajatuksia. Sellaisena eksistentialismi tulee lähelle demokratiaa eli pyrkimyksiämme ymmärtää todellisuutta itse tai muiden toimesta.

Joka tapauksessa ihmisen päättelykyky on parhaimmillaankin hyvin rajallinen. Se perustuu rajallisiin aisteihimme, kokemuksiimme, rajoitettuun yhteiskunnalliseen elämään ja yksilölliseen viestintään. Yhteiskunnalla on oltava laki ja järjestys suojellakseen kansalaisiaan. Mutta suurimman osan ajasta luotamme järkeemme, joka useimpien mielestä toimii erinomaisesti. Olemme riippuvaisia siitä kuten Robinson Crusoe oli riippuvainen saarestaan.

Mikrobimaailman tutkimuksessa käsitteet elossa pysyminen, paikan löytäminen tai tilan saaminen organismille ovat luonnollisesti hyvin tunnettuja hyveitä tai elämänprosesseja. Olemme tutkineet mikrobikantoja ja -yhteisöjä 25 vuoden ajan käyttäen allekirjoittaneen keksintöä, Portable Microbial Enrichment Unit (PMEU). Tämän laitteen versiot on kehitetty näytteenottoon, tehostettuun rikastamiseen ja käytännössä minkä tahansa solumaisen mikro-organismin herkkään havaitsemiseen. Olen sisällyttänyt viitteisiin muutamia PMEU-teknologioita koskevia julkaisuja.

Mikrobien ja ihmisen individualismin välillä on kuitenkin joitakin huomattavia poikkeamia. Solutasolla yksi on koko, toinen on lisääntymistapa. Vaikka mikrobeja ei pidä virheellisesti kutsua "yksinkertaisiksi" soluiksi tai rakenteiksi, ne ovat paljon pienempiä kuin ihmisen solut. Niillä on osittain identtiset aineenvaihdunnalliset reaktiot, mutta niissä on monia eroja, jotka viime kädessä määrittelevät solujen piirteet ja toiminnot. Ja mikä tärkeintä, ihmissolut ovat monisoluisen fyysisen olennon jäseniä, kun taas mikrobit muodostavat yhteisöjä yksittäisinä soluina.

Bakteerien osalta lusikallinen jogurttia sisältää yhtä monta yksittäistä solua kuin ihminen maapallolla. Lisäksi kaikki nämä solut voivat olla jogurtissa geneettisesti identtisiä. On kuitenkin muistettava, että mikrobit voivat solutasolla muodostaa myös lajien välisiä yhteisöjä, jotka ovat välttämättömiä elämälle tällä planeetalla ja muille eliöille, myös ihmiskunnalle.

Jos ekologiset kapeikot ovat laajempia ja useammalle alueelle sijoittuvia, on tyypillistä, että muodostuu monipuolisia mikrobiyhteisöjä. Ne pyrkivät myös ylläpitämään suurta monimuotoisuutta, koska koko yhteisön selviytyminen tai ylläpito on usein riippuvainen eri yksilökantojen vaihtelevista taidoista. Nämä kyvyt ovat vaakalaudalla nopeasti muuttuvissa olosuhteissa, ja ne eivät tarjoa shea kestävyyttä vain yksittäiselle lajille vaan koko yhteisölle. Itse asiassa mikrokosmoksessa eri kannoilla on erilaisia tehtäviä, ja parhaimmillaan ne vaihtavat roolejaan sujuvasti eri olosuhteissa. Tämä joustavuus ja vuorovaikutus tukevat "mikrobiyhteiskuntaa" kokonaisuutena. Siksi sellaiset käsitteet kuin "vahvimman selviytyminen" ovat vanhentuneita, tai ainakin ne antavat mikrokosmoksesta minimaalisen kuvan.

Ihmisyhteisöissä yhteisen hyvän käsite yhdistetään kuitenkin yleensä abstrakteihin ideoihin, mielipiteisiin, dogmeihin, filosofioihin, perinteisiin, poliittisiin asenteisiin, sääntöihin ja lakeihin. Niillä kaikilla on paikkansa, mutta ne voivat helposti vääristää näkemyksiämme ja käsityksiämme. Yksinkertaisesti sanottuna mikrobit eivät tarvitse niitä selviytyäkseen.

Olet oikeassa; olemme korkeampia tai kehittyneempiä organismeja. Mutta on myös tärkeää muistaa, että mikrobimaailmassa on olemassa poikkeava vallitseva strategia tai organisaatio. Todellisessa elämässä me tarvitsemme ja voisimme ensisijaisesti hyötyä siitä, että ymmärrämme ja hyödynnämme mikrobeja, tai miksei tekisimme yhteistyötä niiden kanssa. Näemme mikrobit usein haitallisina tai vaarallisina organismeina, joita vastaan on taisteltava. Ne pitävät ekosysteemien pyörät pyörimässä, ja voisimme integroida yhteiskuntamme luontoon ymmärtämällä mikrobien kanssa tehtävän yhteistyön mahdollisuudet.

Joissakin suomalaisissa kouluissa on alakoulun ryhmät, joissa lapset viettävät suurimman osan kouluajastaan metsässä opettajiensa kanssa. Näissä "metsäkouluissa" oppilaat kasvavat terveiksi ja oppivat puhtaan ilman, veden ja maaperän merkityksen. Lisäksi he ovat luonnollisessa kosketuksessa ympäristönsä terveelliseen mikroflooraan, mikä tukee suuresti heidän vastustuskykynsä kehittymistä. Vastaavasti Japanin suuriin kaupunkeihin on perustettu "mikrometsiä". Ne palvelevat samoja tarkoituksia. Lisäksi monissa suurkaupungeissa, kuten Pariisissa ja Singaporessa, tuotetaan laajalti "kaupunkiruokaa" esimerkiksi katoilla tai monikerroksisissa kasvihuoneissa.

Ihmisen pyrkimyksissä eri teknologioiden taso tai keskeisten toimintojen, kuten terveyden ylläpitämisen tai ruoantuotannon, välineiden kehittyneisyys antaa uusia mahdollisuuksia kehittää yhteiskuntien ja sivilisaation korkeampia arvoja. Esimerkiksi Israelin Aravan autiomaassa luonnonmukaista elintarviketuotantoa harjoitetaan maailman kuumimmissa ja kuivimmissa ympäristöissä. Maataloustoiminta kukoistaa nerokkaissa ja kekseliäissä "teltoissa", jotka soveltuvat parhaiten ekologisten ja terveellisten elintarvikkeiden tuottamiseen.

Kuten kaikki elävät olennot, ihmiskulttuurimme ovat aina olleet erittäin riippuvaisia puhtaasta vedestä, ja hyvin usein vettä tarvitaan myös kasteluun. Kestävin vedenkierto voisi tapahtua yhteistyössä maaperän mikrobien kanssa. Eri maantieteellisillä alueilla ilmasto ja muut luonnonolosuhteet ovat erilaiset. Meidän olisi kuitenkin hyödyksemme ymmärrettävä elämää ylläpitävää mikrokosmosta maapallon kaikissa kolkissa.

Tie eteenpäin on joskus löydettävä tai keksittävä uudelleen myönteisessä mielessä. Jossain määrin inhimilliset kulttuurimme ja erityisesti niiden henkiset kyvyt noudattavat samanlaisia sääntöjä kuin mikrobiyhteisöt tai mikrobiomit. Meillä ihmisillä on "historiamme". onneksi nämä opetukset voitaisiin ottaa käyttöön hyviin tarkoituksiin. Eikä unohtaa niitä tai mikrobien valtakunnan vaikutuksia kohtaloomme.

Sitten törmäämme mitä ihmeellisimpiin aarteisiin, joita ihmiskunnalle on tarjottu tällä planeetalla. Niin kauan kuin puhtaat vedet virtaavat, on mahdollista virkistää yhteisön muistoja ja ymmärtää Serengetissä tai Kalaharissa elefanttien vanhan matriarkan viestiä, joka johdattaa ryhmänsä vesilähteille.